Kun jaksaminen alkaa vaatia liikaa

Pärjääminen on usein hyvä asia. Se kertoo kyvystä selvitä, ottaa vastuuta ja mennä eteenpäin vaikeissakin tilanteissa.

Mutta joskus pärjäämisestä voi tulla myös tapa, jota ei enää huomaa kyseenalaistaa.

Olet ehkä tottunut hoitamaan asiat, kantamaan vastuuta ja jatkamaan. Ulospäin kaikki voi näyttää olevan ihan hyvin. Arki pyörii, työt tulevat tehdyiksi ja velvollisuudet hoituvat.

Silti olet jatkuvasti väsynyt. Lepo ei oikein palauta. Ja kun huomaat sen, ajattelet ehkä: kyllä tämä tästä.

Paljonko pärjääminen sinulta tällä hetkellä vaatii?

Minusta kiinnostava kysymys ei aina ole se, pärjäätkö. Vaan se, mitä pärjääminen sinulta vaatii.

Jos ihminen on tottunut pärjäämään, omaa rajaa voi olla yllättävän vaikea huomata. Missä vaiheessa menee oikeastaan se raja, etten enää pärjääkään? Tarvitseeko sinne asti edes mennä?

Kaiken ei tarvitse romahtaa ennen kuin saa pysähtyä. Jos huomaat olevasi jatkuvasti väsynyt, ärtynyt, ylivirittynyt tai palautuminen tuntuu vaikealta, sekin on jo tietoa, jota kannattaa kuunnella.

Mitä jos keho ei olekaan sinua vastaan?

Joskus keho alkaa kertoa asioita ennen kuin mieli on valmis kuulemaan niitä.

Voi olla vaikea hyväksyä, ettei jaksa samalla tavalla kuin ennen. Varsinkin silloin, jos on tottunut ajattelemaan itsestään ihmisenä, joka kyllä pystyy ja pärjää.

Silloin kehon viestit voi helposti tulkita ongelmaksi: miksi en jaksa, miksi en palaudu, miksi en pysty tähän niin kuin ennen?

Mitä kehoni yrittää kertoa minulle juuri nyt?

Väsymys ei aina kerro siitä, että pitäisi yrittää enemmän. Joskus se kertoo siitä, että jotain on ollut liian paljon liian pitkään.

Tiedätkö, miten sinä palaudut?

Puhumme paljon palautumisesta, mutta tiedätkö oikeastaan, miten juuri sinä palaudut parhaiten?

Palautuminen ei tarkoita kaikille samoja asioita. Yhdelle se voi olla lepoa ja hiljaisuutta, toiselle liikettä, luontoa tai aikaa muiden ihmisten kanssa. Joskus voi myös olla vaikea erottaa toisistaan se, mikä tuntuu mukavalta ja se, mikä oikeasti palauttaa.

Mistä sinä huomaat, että kehosi ja mielesi ovat palautuneet? Entä tunnistatko ne ensimmäiset merkit, jotka kertovat, että palautumista tarvitaan enemmän?

Omasta palautumisesta voi oppia paljon, kun sitä alkaa tietoisesti huomata. Tarkoitus ei ole suorittaa palautumistakin oikein, vaan oppia tuntemaan paremmin omaa kehoa, omaa jaksamista ja sitä, mitä itse tarvitsee.

Pysähtyminen ei tarkoita luovuttamista

Uupumuksen äärellä ei tarvitse ensimmäisenä tietää, mitä pitäisi muuttaa. Joskus alku on paljon pienempi.

Voi alkaa huomata, missä kohtaa omat rajat tulevat vastaan. Mikä vie voimia? Mikä palauttaa? Mitä teen siksi, että se on minulle tärkeää, ja mitä teen siksi, että olen vain tottunut jatkamaan?

Terapiassa voidaan pysähtyä tutkimaan näitä asioita ilman, että sinulle annetaan valmiita vastauksia siitä, miten sinun pitäisi elää.

Minua kiinnostaa enemmän se, mitä sinä itse huomaat, kun sinun ei hetkeen tarvitse vain pärjätä.

Ehkä kysymys ei aina ole siitä, jaksatko vielä. Ehkä välillä kannattaa kysyä, paljonko jaksaminen sinulta maksaa.